sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Näin innostuin lentiksestä

Hyvää joulua muuten näin jäljessä! ♥
Ja sitten aiheeseen.

Oon halunnut jo koko pitkän syksyn kertoa, että olen aloittanut uuden harrastuksen, josta olen yllättäen innostunut hyvin hirveän paljon! Valitettavasti en ole voinut vielä avautua tästä, sillä uusi harrastukseni liittyy vahvasti Rintamasuunnan tulevaan esitykseen. Nyt kuitenkin voin, sillä jouluaattona Rintamasuunta julkaisi yllätyspaljastusvideon tulevasta projektistaan.

Tässä se video, olkaa hyvä!



Pohjimmaisen selityksen otsikolle saa siis yhdistämällä nämä kaksi asiaa:


+


...mutta taustalla on toki muutakin



Haikyuu on ollut yksi lempparianimeistani (joita tosin on varmaan 50-100) oikeastaan siitä asti kun sen ensimmäinen tuottari alkoi. Sarja on tehty erittäin hienosti niin hahmojen, tarinan, mielenkiinnon ylläpidon, animaation kuin musiikinkin puolesta. Minusta Haikyuu erottuu ihanasti muusta shounen animesta omaperäisellä ja innostavalla tunnelmallaan sekä aidoilla hahmoilla, jotka syventyvät jatkuvasti. Niinpä sarja itsessään sai minut mankumaan jo pari kesää sitten kavereille, että "voitaisko me mitenkään mennä pelaa rantalentistä, tiiän että haluutte pelata mieluummin vaik korista mut lentis, lentis!!!" Haikyuu on myös koskettanut minua henkilökohtaisemmin semmoisena ihana tsemppianimena, jos on hankalaa!

Olin varma, että lentopallon pelaamiseni jäisi ikuisesti koululiikunnan tunkkaisiin saleihin ja kavereiden kanssa epätoivoiseen räpeltämiseen. Eikä se minua haitannut, sillä juuri koululiikunta oli jättänyt minuun syvän kammon joukkuelajeja ja etenkin pallourheilua kohtaan. Minua on sattunut lukemattomat kerrat liikuntatunnilla pallon paiskautuessa minua päin (tahallisesti tai tahattomasti, tiedä sitä sitten aina) ja "yritä ees" ja "vitun huora" -huudot. Niinpä taktiikkani liikuntatunneilla olikin vain yrittää pysyä pois tieltä, jotta verenmaku suussa pelaavat kilpailuhaluiset tyypit pääsevät tekemään parhaansa ilman häirintääni ja yrityksiäni oppia.



No mutta, sitten tuli tämä yhteistyöprojekti ja koska kyseessä on itselleni erittäin tärkeä anime haluan tehdä kaikkeni, että pystyn esittämään sitä hyvin. Lisäksi pääsen esittämään toista sarjan lempihahahmoistani, jonka roolin moni muukin olisi halunnut. JA LISÄKSI TÄÄ PROJEKTI ON IHAN MAHTAVA JA ISO JUTTU MUUTENKIN! En siis halua missään nimessä tuottaa pettymystä vaan tehdä täysillä parhaani, jotta voin olla hyvä roolissani. Ajatukseni oli, että menen muutamalle lentistunnille kokeilemaan ja saamaan vähän kosketusta siihen, miten tätä lajia kuuluu pelata, jotta osaan olla vakuuttava esiintyessä.

Ensimmäiselle lentistunnille menin ihan polvet tutisten. Onneksi ihana Johanna lähti kanssani kokeilemaan. Vaikka olin itselleni toitottanut, että menen sitten yksin testaamaan, jos kukaan Rintsulainen ei pääse tulemaan luulen, että olisin varmasti luikkinut pakoon ja vihannut itseäni vielä enemmän vähintään seuraavat 6 kuukautta kun pakenin. Ennen tuntia ja tunnin alussa pelkäsin palloa, pelkäsin muita tunnilla olevia ja pelkäsin opettajaa. Tuntui, että olin tosi nolo ja tiellä sekä olin varma, ettei kukaan halunnut minun olevan siellä.  Ihme tapahtui kuitenkin jossain kohti: mulla alkoi olla kivaa ja ahdistus pieneni hiljalleen! En tietenkään osannut yhtään mitään ja varmasti olin tielläkin jossain kohti, mutta jotenkin siitä huolimatta minulla oli super hauskaa! 

Nyt on sitten 4 kuukautta vähintään kerran viikossa lentistä takana ja olen kentällä ihan eri ihminen kuin ennen. Ennen väistin palloa, mutta nykyään uskallan jo juosta ja heittäytyä sen perään päässäni kaikuen "niin kauan kun pallo on ilmassa, peli ei ole menetetty!" Puhun pelikavereille ja osaan olla hiukan enemmän sinut näin aikuisena sen kanssa, etten heti uusia asioita aloittaessa ole MM-tasolla. Rakastan lentistä tällä hetkellä ja olen joululomallakin käynyt treenaamassa jo kaksi kertaa. Uusia asioita aloittaessa ihanaa on se, että alussa kehitys on nopeaa ja sen huomaa itsekin. Olen päässyt yli ahdistuksestani ja peloista ja sen sijaan innostunut ihan täysillä!


Kuvassa oon tyytyväinen, koska pääsen pian lentistunnille!
Mistäköhän vaatteiden värit on inspiroituneet?


Oman sisäisen muutoksen, Haikyuun ja Rintamasuunnan lisäksi oleellinen osa lentisinnostukseni taustalla on varmastikin positiivinen ilmapiiri, mikä tunneilla on. Molemmat opettajat ovat mukavia ja kannustavia sekä peliseura on ollut hyvää. Silloin kun itse vihaan itseäni kun teen jonkun virheen, joku sanoo "don't mind" ja sitten jatketaan.

Ja ja ja oon saanut uusia kavereita! ( Ĭ ^ Ĭ )♥
Nää uudet tuttavuudet pyys meitä pelaamaan heidän kanssaan myös lentistuntien ulkopuolella ja se merkkas mulle tosi paljon! On ihanaa tutustua uusiin mukaviin ihmisiin ja tehdä yhdessä asioita, joista tykkää.

Näillehän me jäätiin kiinni jo heti ekalla tunnilla, kun olin sanonut et mitä välii jos pistää Rintsutakin, ei siellä voi olla ketään joka tietää ketä me ollaan ja et tehään Haikyuusta sit esitys.


Esityssarjan salaisuus ei pysynyt salaisuutena, mutta onneksi se oli tässä tapauksessa vain hyvä asia!
(Sain 24 kuvaa Tobiosta joulukuussa enkä olis saanu niitä ilman Maria ja sopimusta Tobio-joulukalenterista)



Joten näin innostuin lentiksestä!


Tässä minä tänään, koska miten muuten voi viettää joulupäivää kuin lentistä pelaten?!
Ps: Voitin 15-8 miniottelun isää ja siskoa vastaan hohoho!!!
Pps: sori sensurointi, mutta en ole sinut naamani kanssa suurimman osan ajasta


4 kommenttia:

  1. Ihana :'D miulla on yks ystävä joka on pelannu lenttistä, mitä, 8 vuotta ja hän on ihan rakastunut Haikyuuhun x) (varmaan jotain totuuden perää kyseisessä sarjassa sitten on, suhteessa lajin todelliseen dynamiikkaan.) itse en ole siis sitä jaksoakaan katsonut.... hups

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on mennyt sit asiat just toisin päin eli ensin lentis ja sitten Haikyuu. XD Suosittelen oikeasti katsomaan, sillä sarja pitää hyvin otteessaan! Itse en oo muulle urheiluanimelle ainakaan toistaiseksi syttynyt, joten sitäkin näkökulmaa ajatellen Haikyuu on tutustumisen arvoinen.

      Poista
  2. Mahtavaa että oot löytänyt lajin joka innostaa! Ehkä mäkin vielä joku päivä... Tunnen aina itteni liian vanhaksi aloittamaan jotain uutta urheilulajia, mutta ei kai se vielä liian myöhäistä ole. :D Teidän Haikyuu-projekti kuulostaa tosi hienolta, odotan innolla mitä saatte aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin sanotaan oikeastaan minkä harrastuksen kohdalla tahansa, koskaan ei ole liian vanha! Tietty jos tavoitteet on tosi korkealla, voi ne olla haastava saavuttaa kun aloittaa "myöhään". Ihan harrastelun aloittaminen ei kyllä ole oikeasti koskaan myöhäistä! Eiköhän me jotain aika suurta saada aikaan! Kaikki mukana olevat ryhmät on tästä innoissaan! Kiitos kommentista! ♡

      Poista

Saa kehua, haukkua, huutaa, keskustella, ihmetellä, ihastella tai kysyä. Miten vaan! ♥