maanantai 22. kesäkuuta 2015

Ylikasvanut

Kauhean vaikea oli päättää tämän jutun otsikkoa!
"Asioita, joista olen kasvanut yli" oli mielestäni liian pitkä, joten päädyin lyhyempään ja hämäävämpään tekstin otsikkoon. Mutta mistä onkaan siis kyse?

Aloitin piirtämään hetken mielijohteesta 13-14 vuotiaana tekemääni sarjakuvaa uudestaan ja sitä tehdessä tuli pohdittua nykyistä minääni verrattuna entiseen. Mitä animeen ja muihin japanijuttuihin tulee, olen mielestäni kasvanut joistakin typeristä ajatuksista yli. Sitä tämä postaus käsittelee.


1. "En voi tykätä tosta kun muutkin tykkää ja se on noloa ja kaikki varmaan alkaa vihata mua kun tykkään massajutusta!!!"

Olen alkanut tykkäämään japanijutuista joskus 12 vuotiaana ja minusta tuntuu, että heti siitä hetkestä alkaen minusta on tuntunut, että olen true-harrastaja vain, jos katson juttuja, mitä niin usea tyyppi ei katso. Petyin itseeni ensimmäisen kerran, kun aloin pitämään Sailor Moonista. Tavasta opin viimeistään pois, kun aloin pitämään Hetaliasta ja sen suosio nousi. Huomasin, että pystyn pitämään "massasarjasta", katsomaan siinä sivussa kaikenlaisia muitakin sarjoja ja ihme ja kumma kukaan ei ainakaan päin naamaa tullut sanomaan, että olen nolo. Enemmänkin tutustuin uusiin tyyppeihin Hetalian avulla. Silloin kun pidin Hetaliasta, tuli sarjasta cossattuakin ja ne cossit saivat todella paljon juuri positiivista huomiota! Opin siis, että tykkää asioista siksi kun tykkäät niistä, ei siksi, että sinun pitäisi tykätä niistä. Yhtä noloa on sanoa pitävänsä jostain siksi että saisi muiden hyväksyntää kuin esittää, ettei pidä jostain samasta syystä.



2. "Suomeksi käännetty manga on luusereille!!!"

Nykyään en enää lue mangaa, mutta jos lukisin ja mielenkiintoinen sarja olisi saatavilla suomeksi, niin miksen ostaisi sitä? Minusta tuntuu, että tälle ajatusmallille mulla ei ollut edes mitään perustelua. Ehkä ärsytti vain se, kun mangaa alettiin kääntää suomeksikin ja se alkoi olla helposti saatavilla -> en saanutkaan olla enää SPECIAL SNOWFLAKE11!!. vaan mangasta alkoi kiinnostua moni muukin.. En vain tiedä...


3. "Animeharrastukseni ei saa näkyä / Animeharrastukseni pitää tursuta joka tuutista!!!"

Minusta tuntuu, että nämä eri vaiheet ovat hiukan vaihdelleet. Yleensä (kuten nytkin) olen kulkenut kultaista keskitietä. Välillä on kuitenkin ollut vaiheita kun olen pitänyt kaikki äidinkielen tunnin puheeni animesta siihen tyyliin, kuin puhuisin conyleisölle -> kukaan ei ole tajunnut juuri mitään, sillä ei ole scenessä mukana. Pukeutumisestani, tavaroistani, jutuistani ja jopa puhetyylistänikin on teini-iässä huomannut jo kaukaa, että ernuhan se siinä. Toisaalta minulla on ollut lyhyitä vaiheita, kun olen hävennyt koko harrastusta. Nykyään en normojen :D seurassa ala puhumaan aiheesta, mutta jos minulta jotain kysytään, en yleensä valehtele. Kerron mieluusti animesta/copslaysta/ you name it, mikäli kuulijani vaikuttavat kiinnostuneilta. Välillä tosin kaunistelen totuutta tähän tyyliin:

"Mitä sä teit viikonloppuna?"
"Öö..." Pukeuduin mieheksi ja menin kuuntelemaan luentoja piirretyistä "Tota... mä... kävin Tampereella kavereiden kanssa!"

"Ai mäkin oon menossa postiin! Mitä sulle muuten on sinne tullut?"
"Öö..." Halityyny ja pari peruukkia "Semmonen... koristetyyny ja asusteita"



4. "Japani on ihan paras maa, kaikki siellä on täydellistä ja ihmiset kakkaa vaahtokarkkeja! Mikään maa ei voi mitenkään yltää sen rinnalle! KAIKKI Japaniin liittyvä on mielenkiintoista ja mun pitää omistaa KAIKKI Japaniin liittyvä tavara, mitä eteen tulee! En koskaan enää käytä haarukkaa ja veistä, koska japanilaisetkaan ei!!! Syön riisiä ja Pockyja loppuelämäni!!!"

Haha, ehkä hiukan liitoittelua, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna varsinkin silloin 12-14v:nä ajatukseni olivat suurinpiirtein tuota luokkaa. Sitten huomasin, että ihmisiä ne vaan sielläkin on. Tietenkin Japani on edelleen minusta kiinnostava maa, mutta rajansa kaikella.



5. Shoujomanga

Shoujomanga ja sen lukijat eivät mielestäni tietenkään ole typeriä! Tämä päätyi listalleni vain asiana, johon olen menettänyt mielenkiintoni. En usko, että tässä kohdassa voi sanoa "kasvaa yli". Silloin kun vielä manga kiinnosti minua, erittäin siirappisen romanttiset shoujomangat olivat mielestäni parasta mitä maa päällään kantoi. Olen tainnut muutenkin kyynistyä romanttisten asioiden suhteen ihan viime vuosina.
Ennen tosiaan haaveilin häistä, prinsseistä, valkoisessa mekossa niityn läpi juoksemisesta käsi kädessä shoujomangaprinssin kanssa, pelastettavan heikon neidon roolista, kohtalon sanelemista rakkaudentunnustuksista, siitä että joskus luokalleni tulisi aivan ihana ja suosittu vaihto-oppilas ja hän iskisi silmänsä minuun ja ruusuja sataisi ympärillemme ja yksisarvinen tulisi hakemaan meidät omaan taikamaailmaansa... jne.
Sitten tajusin, että ei tää elämä mene niin ja shoujomangakin jäi.




Niin ja se sarjakuva, josta aluksi puhuin?

Tältä näyttää ero vanhan ja uuden välillä!
(vasemmalla Mamia 13 tai 14 v:n versio, oikealla Mamia 23v:n versio)
Uuden olen tehnyt vain hutaisten lyijykynällä, koska olin laiska. 
Voisin sanoa, että olen kasvanut yli myös tämän sarjiksen ideasta:
tyttö ja poika törmäävät toisiinsa ja heidän roolinsa vaihtuvat. Juoni kertoo vain siitä, mitä ongelmia tästä vartaloiden vaihdoksesta tulee ja miten he sitten lopulta vaihtuvat takaisin omiksi itsekseen.
Ongelmana esimerkiksi on se, että tarinan tyttö Kiko haluaa näyttää ystävilleen uutta mekkoaan, muttei voi pojan ruumiissa. Jotta Kiko pääsisi kuitenkin näkemään ystäviensä reaktion mekon upeudesta, esittävät Kiko ja sarjiksen poika Dai seurustelevansa...
Että semmosta!



Haluaisin taas herättää keskustelua aiheesta! Onko teillä jotain hassuja mielipiteitä etenkin Japani-harrastuksiin liittyen, jotka olette myöhemmin todenneet ihan typeriksi ja turhiksi? Mistä te olette "kasvaneet yli"?




8 kommenttia:

  1. Aika paljon samoja juttuja, siitä että Japanilaiset ovat ihan yli-ihmisiä ja kaikki on kivaa, sekä se, että kiinnostukset pitää näyttää kaikin tavoin. Shoujosta olen aina pitänyt, varsinkin Tanemuran sarjat nousevat yhä ylitse muiden, oli hän ensimäinen kenen sarjoja ostin ja edelleen löytyvät kaikki kirjahyllystä ( u v u )

    Piirrostyylisi on muuten parantunut ihan huimaavasti, ihanaa aina nähdä miten ihmiset kehittyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkäsin Tanemuran sarjoista, Shinkurosta ja Fullmoonista oikeastaan yhä edelleen! Pistetään nostalgian piikkiin! :D

      Hohoo kiitos! ♡ Eipä tuo kovin kummoinen ole vieläkään mut harrastelijapiirtäjä sitä vaan ollaankin!

      Poista
  2. Joo mulla on ollut kanssa tuo "Japanilaiset on superihmisiä, eivätkä koskaan tee mitään väärää ja ovat täydellisä, syntyvät täydellisinä...."yms juttu :D Sitten mä kuulin et ne pyydystää valaita ja et niitten ydinvoimalat voi räjähtää ja palasin maanpinnalle. <:_D Samoin myös toi että animen pitää näkyä mahdollisimman kauas musta, joskus yläasteen alussa ja puolivälissä en mistään muusta puhunut, olin kävelevä joulukuusi, kirjotin jopa kokeisiin välillä nimeni japaniksi normi kirjailmilla kirjotetun nimen perään ja matikan vihkoni on täynnä japaniksi kirjotattuja eri bändien jäsenien nimiä. :'D
    Ehkä paras asia josta oon päässy yli on päähän pinttymä siitä että jos olet otaku, et voi tykätä länsimaisista sarjoista, bändeistä ja muusta, itse asiassa et mistään mikä ei liity Japaniin tai Koreaan. Joskus vain sain päähäni että kaikki otakut varmasti alkaa hyljeksiä mua jos kiinnostun jostain muusta kuin aasialaisesta jutusta. Noh luojan kiitos päätin joskus haudata tämän ajatuksen, koska Robin ja 1D on ihania~ :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee ^^ joku muukin tykkää~~~

      Poista
    2. Voi ei mä muistin vasta sun kommenttia lukiessa, että oon tainnut itsekin kirjoittaa katakanoilla nimeni johonkin kokeeseen! Hävettää!

      Hyvä, että oot tajunnut ton! Mun mielestä on hyvä, että on muutakin elämää animen rinnalla. Ite tykkään animen lisäksi vaikka ratsastamisesta ja hevosista enkä näe sen sulkevan pois animeharrastusta. Sama tietenkin minkä tahansa muun jutun kanssa!

      Kiitos kommentista! ♡

      Poista
  3. Joo, on todellakin ollut samanlaisia tuntemuksia, varsinkin toi ettei saa mistään muusta tykätä kuin Japani jutuista, ja olin silti salaa Frendien fani ja kaiken muunkin :'D Nykyään uskallan myös puhua harrastuksestani avoimemmin, koska kaverit kuitenkin tietää että tykkään animesta ja yms. Mäkin luulin Japanin olevan paras maa ever, mutta vasta kun kuulin niiden kurista ja koulussa ja kotona, sekä siitä että homot on tabu Japanissa, niin tajusin että ehkä on ihan hyvä että asun Suomessa xd

    Ja btw, sun tyyli on kehittyny ihan hirmuisesti ja tykkään miten teet noi laskokset tohon mekkoon! :3 Mullaki on joku nolo 13 veenä tekemä sarjis, jota en ees halua katsoa, koska jälki on vaan niin rumaa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sitä viisastuu jatkuvasti! Onpas muuten usealla ollut samanlaisia oletuksia Japanista maana!

      Kiitos! Mä oon piirtänyt hirveän kasan sarjiksia ja sanotaanko, että laatu on erittäin vaihtelevaa... :'''D

      Poista

Saa kehua, haukkua, huutaa, keskustella, ihmetellä, ihastella tai kysyä. Miten vaan! ♥